Lisämotivaatiota ruotsin opiskeluun

Aika moni meistä tarvitsee ruotsin kieltä työssään. Ei välttämättä joka päivä tai edes viikoittain, mutta useissa töissä on oltava valmius puhua ruotsia ainakin toisinaan.

Sujuva ruotsin kielen taito yhdistettynä muuhun oman alan ammattitaitoon lienee myös erittäin toimiva tapa kiilata työnhaussa muiden hakijoiden ohi.

Virkamiesruotsi on tietysti hyvä olla suoritettuna, jos sitä töissä vaaditaan, mutta varsinainen kielitaito onkin sitten eri asia. Töissä kun voi joutua käymään niin arkipäivän keskusteluja kuin käyttämään erikoissanastoakin.

Kielten opiskelu töiden päälle voi olla vähän puisevaa, mutta onneksi netistä löytyy myös todella kiinnostavaa kuultavaa ja luettavaa ruotsiksi.

Kun aihe kiinnostaa riittävästi, niin sitä on valmis vähän pinnistelemäänkin. Joitain podcasteja olen kuunnellut useampaankin kertaan, kun jotkut kohdat ovat menneet ensimmäisellä kuuntelulla ihan ohi.

Jos ruotsin kielen taitosi vaatii vähän preppaamista, niin kokeile seuraavan kerran aloittaa vaikka näistä:

Lyxfällan – Podcast rahaan, talouteen ja sijoittamiseen liittyvistä aiheista. Magnus ja Patrick puhuvat mielestäni varsin selkeää ruotsia, eli mukana on mahdollista pysyä vaikkei aivan täydellisesti kieltä osaisikaan.

Prata Pengar – Ruotsin Nuorten Osakesäästäjien pitämä podcast. Tätä en ole vielä ehtinyt kuuntelemaan, mutta monet ovat sitä suositelleet. Jos haluaa oppia ihan sijoittamisen perusteita, niin kannattanee aloittaa ensimmäisistä jaksoista.

Radio Sweden på lätt svenska – Näitä kuuntelen joskus työmatkalla. Kyseessä ovat siis alle kymmenen minuutin pätkät, missä luetaan uutisia ruotsiksi varsin hitaasti.

Sparpodden – Suomessa Nordnetilla on Rahapodi, Ruotsissa se on Sparpodden. Jostain syystä Lyxfällania on mielestäni helpompi seurata kuin Sparpoddenia, mutta ehkä tuo vaatii vaan vähän lisää harjoitusta! Asiaa tietysti auttaa se, miten hyvin aiheita tuntee ennestään, sillä silloin pystyy arvaamaan uudet sanat kontekstia hyödyntämällä.

Mitä sinä tykkäät kuunnella tai lukea ruotsiksi?

Kuka ihmeen Michael Kitces?

Michael Kitces on yhdysvaltalainen financial planner, luennoitsija ja varallisuudenhoidon ammattilainen. Kirjoitin aiemmin hänen nelivaiheisesta eläkemallistaan: ansaitse, säästä, sijoita ja suojaa.

Kitces opiskeli alkujaan yliopistossa psykologiaa ja teatteria. Vasta siirryttyään työelämään hän kiinnostui oman talouden ja eläkesäästämisen suunnittelusta niin, että opiskeli työn ohessa tutkinnot henkilökohtaisen talouden suunnittelusta ja verotuksesta.

Kitces pitää Nerd’s Eye View -nimistä blogia ja luennoi ahkerasti.

Ansaintakyvyn merkitys

Kitcesin luennoissa ja teksteissä toistuu pari erittäin tärkeää perusasiaa. Ensinnäkin hän korostaa ansaintakyvyn merkitystä. Ennen kun voi sijoittaa, on pystyttävä säästämään. Ja ennen kuin voi säästää, niin on pystyttävä ansaitsemaan.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin suurin sijoitus minkä kuka tahansa meistä voi tehdä, on sijoitus itseensä. Useimmille tämä tarkoittaa kouluttautumista ja työkokemuksen kartuttamista.

Kitcesin mukaan kouluttautuminen ei välttämättä tarkoita nykyisen työuran hylkäämistä ja lainan ottamista uusia opintoja varten, vaan jatkuvaa kouluttautumista työuran ohella. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi excel-kurssille osallistumista, kirjoitustaidon preppaamista tai puhetaidon opettelua toaster masters -tapaamisissa.

Näennäisesti pienillä asioilla voi olla valtava merkitys kokonaisuuden kannalta. Jos parin sadan euron käyttäminen excel-kurssiin tarkoittaa sadan euron palkankorotusta, niin heti suurta vaikutusta ei tietenkään näy. Sen sijaan kymmenessä vuodessa ero on jo massiivinen.

Toki on aloja, missä pääsee koville ansioille ilman pitkää koulutusta, mutta noin pääosin korkeakoulutus edelleen kannattaa. Suomessakin tätä asiaa on tutkittu: yliopistokoulutus tarkoittaa keskimäärin noin puolen miljoonan verran enemmän nettotuloja verrattuna keskiasteen koulutuksen hankkimiseen.

Miehillä tuo ero on jonkun verran suurempi kuin naisilla. Ja tässä puhutaan tosiaan nettotuloista eli tuloista verotuksen ja muiden veroluontoisten maksujen jälkeen.

Koulutus myös pienentää työttömyyden ja työkyvyttömyyden riskiä.

Suuret linjat kuntoon

Toinen Kitcesin periaatteista on, että henkilökohtaisen talouden hallinnassa on tärkeintä laittaa suuret linjat kuntoon. Hän itse ajaa varsin edullisella Kia-autolla, mutta ei stressaa Starbucks-kahveista tai satunnaisista lomamatkoista.

Monesti säästövinkeissä keskitytään pieneen puuhasteluun, kuten take away -kahvien vähentämiseen tai leivän leipomiseen. Paljon tärkeämpää olisi kuitenkin tarkastella kaikista suurimpia menoeriä.

Tyypillisesti ison osan kuukausittaisista kuluista muodostavat asuminen, ruoka ja liikenne. Jos onnistuu pitämään näiden kulut kohtuullisina, niin sillä hakeeko joskus take away -ruokaa mukaan ei ole juurikaan merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Voi toki olla, että näissä joutuu käyttämään luovuutta ja luopumaan ainakin hetkellisesti yhteiskunnan tarjoamista ennakko-oletuksista. Onko mahdollista asua kämppiksen kanssa, ja alentaa näin asumiskustannuksia? Tai jos asuu hyvien kulkuyhteyksien päässä (ja maksaa asumisesta tällöin enemmän), niin ei sitten hanki autoa? Tai voiko asunnon laittaa airbnb:n kautta vuokralle silloin kun itse lomailee muualla?

Tärkeä oivallus kulujen osalta on myös se, onko kyseessä yksittäinen vai toistuva kulu. Jos menee lomamatkalle kerran vuodessa, niin 500 euron heitto suuntaan tai toiseen lomamatkan hinnassa ei välttämättä ole kovin ratkaiseva. Toisin kuin jos ottaa itselleen kuukaudesta toiseen toistuvia vastuita, niin niiden muodostamiin kuluihin todella kannattaa kiinnittää huomiota.

200 euroa ei kerran tapahtuvana menona ole keskituloiselle kovin suuri, mutta kuukaudesta toiseen toistuvana se on vuodessa jo 2400 euroa ja kymmenessä vuodessa 24 000 euroa. (Lisäksi jos sen kuluttamisen sijaan sijoittaisikin ja saisi vaikka viiden prosentin tuoton, niin koossa olisikin jo reilut 30 000 euroa!).

Kitcesin vahvuudet tietolähteenä

Parasta Kitcesin artikkeleissa on tiedon perustuminen tutkimuksiin ja psykologian merkityksen ymmärtäminen henkilökohtaisessa taloudessa.

Kitces ei todellakaan heittele näkemyksiä ympäriinsä mututuntumalla, vaan perustaa analyysinsa ja pohdintansa tutkimuksiin ja laskelmiin.

Jos kiinnostuit tietämään lisää, niin suosittelen aloittamaan esimerkiksi näistä kirjoituksista:

Miten raha vaikuttaa motivaatioon ja miksi oikeastaan teemmekään töitä?

The Complex Motivations Of Money And Retirement As The Freedom To Pursue Non-Monetary Work Rewards

 

Miten käteinen ja muut likvidit varat vaikuttavat onnellisuuteen?

Buying Happiness And Life Satisfaction With Greater Cash-On-Hand Reserves

 

Miten asettaa tavoitteita, jotka oikeasti toimivat?

The Importance Of Creating Small Financial Planning Goals

Lukuiloa! 🙂

Korkoa korolle on ihmeellinen asia

Sijoittajat aina hokevat, että aloita ajoissa. Ja ovat salaa ehkä hieman kateellisia nuoremmille sijoittajakollegoilleen.

Nuorilla on nimittäin kaikkein tehokkain elementti puolellaan – eli aika.

Pitkäjänteinen sijoittaminen perustuu korkoa korolle -ilmiöön. Se, mikä tekee pitkäjänteisestä sijoittamisesta vaikeaa on, ettei kunnon tuloksia välttämättä näe vuosikymmeniin.

Lisäksi me ihmiset emme taida olla kovin hyviä:

  1. arvioimaan pitkän aikavälin tuloksia
  2. hahmottamaan eksponentiaalista kasvua

Tämän takia onkin syytä leikkiä korkoa korolle -laskureilla, kunnes pientenkin sijoitussummien merkitys todella iskostuu. Hyviä laskureita löytyy muun muassa Seligsonin sivuilta.

Koska sijoitan pääosin osakkeisiin, niin käytän yleensä tuotto-odotuksena seitsemän prosentin tuottoa. Historiallisesti se vastaa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuottoa.

Esimerkiksi jos sijoitetaan

  • 200 euroa kuukaudessa
  • 40 vuoden ajan
  • ja tuottona 7 prosenttia vuodessa

Niin tilanne voisi näyttää jokseenkin tältä:

Korkoa korolle alkaa kunnolla vaikuttaa vasta parinkymmenen vuoden jälkeen. Lähde: Seligson tuottolaskuri

Olennaista tässä on huomata, mikä on tuoton osuus lopputuloksesta.

Kun varallisuus sijoitusajan lopussa on liki puoli miljoonaa euroa, niin siitä tuottoa on yli 400 000 euroa.

Toisin sanoen mitä aiemmin pystyy aloittamaan ja sijoittamaan määrätietoisesti, niin sitä parempi tilanne on korkoa korolle -ilmiön hyödyntämiseen.

Luettua: The Best Investment Writing (ed. Meb Faber)

Kun huomasin, että yhdysvaltalaiselta sijoittajalta Meb Faberilta on tulossa uusi kirja, pyysin saman tien kustantajalta arvostelukappaleen. Faberin viimeisin teos, The Best Investment Writing – Selected Writing from Leading Investors and Authors, on kokoelma kokeneiden sijoittajien kirjoituksia.

Aiheina ovat erilaiset sijoitusstrategiat, markkinoiden ja arvostustasojen seuraaminen ja arviointi sekä sijoittajien käyttäytyminen ja varallisuuden hoito. Aiheita on siis otettu mukaan varsin laajalla skaalalla.

Kirjoittajien joukosta selkeiksi suosikeiksini nousivat Ben Carlson ja Michael Kitces.

Ben Carlson pitää A Wealth of Common Sense -nimistä blogia, jossa hän käsittelee varallisuudenhoitoon, eläkesäästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä teemoja. Meb Faberin editoimassa kirjassa on Carlsonilla kirjoitus, jossa hän listaa 20 sääntöä oman talouden hoitoon.

Pidän Carlsonin selkeästä ja maanläheisestä tyylistä. Carlsonin ohjeita ovat muun muassa:

  • sääntö numero 1: Hyvätuloisuus ja varallisuus eivät ole sama asia. Korkea palkka ei välttämättä tarkoita rikkautta, eikä matala palkka välttämättä tarkoita köyhyyttä. Se, mikä merkitsee, on kuinka paljon tuloistaan pystyy säästämään.
  • sääntö numero 6: Jos haluaa ymmärtää omia prioriteettejaan, on katsottava, mihin rahaa kuluu joka kuukausi. Jotta oma talous toimii, on ymmärrättävä, mihin rahaa menee kuukaudesta toiseen. Tavoitteena on käyttää rahaa niihin asioihin, joita arvostaa mutta säästää kaikesta muusta.
  • sääntö numero 15: Tavaroiden ostaminen ei tee onnelliseksi pitkällä aikavälillä. Uusien tavaroiden hankkimisesta voi tulla hetkellisesti iloiseksi, mutta sen vaikutus jää lyhyeksi.

Loput Carlsonin säännöt löytyvät täältä: 20 Rules of personal finance.

Toiseksi suosiksi nousi Michael Kitces, jonka nelivaiheisesta mallista eläkesäästöihin kirjoitin jo elokuun alkupuolella.

Michael Kitcesin nelivaiheinen malli eläkesäästöihin: ansaitse, säästä, sijoita ja suojaa.

Kuten näistä kahdesta nostosta voi päätellä, niin kirjassa mielenkiintoisimpina pidin oman talouden hallintaa ja pitkän aikavälin säästämistä ja sijoittamista koskevia kirjoituksia.

En taida kovin helposti innostua monimutkaisista sijoitusstrategioista tai niiden yksityiskohtien loputtomasta viilaamisesta.

The Best Invesment Writing -kirjassa on siis kiinnostavia ja hyödyllisiä kirjoituksia, mutta kokonaisuutena se on valitettavan epätasainen. Varsinainen punainen lanka tai kirjaa eteenpäinvievä sanoma uupuu.

Lukukokemuksena se muistuttaa enemmän lehden kuin kirjan lukemista. Siitä voi valikoiden mielenkiintoisimmat osiot ja lukea ne.