Luettua: The Best Investment Writing (ed. Meb Faber)

Kun huomasin, että yhdysvaltalaiselta sijoittajalta Meb Faberilta on tulossa uusi kirja, pyysin saman tien kustantajalta arvostelukappaleen. Faberin viimeisin teos, The Best Investment Writing – Selected Writing from Leading Investors and Authors, on kokoelma kokeneiden sijoittajien kirjoituksia.

Aiheina ovat erilaiset sijoitusstrategiat, markkinoiden ja arvostustasojen seuraaminen ja arviointi sekä sijoittajien käyttäytyminen ja varallisuuden hoito. Aiheita on siis otettu mukaan varsin laajalla skaalalla.

Kirjoittajien joukosta selkeiksi suosikeiksini nousivat Ben Carlson ja Michael Kitces.

Ben Carlson pitää A Wealth of Common Sense -nimistä blogia, jossa hän käsittelee varallisuudenhoitoon, eläkesäästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä teemoja. Meb Faberin editoimassa kirjassa on Carlsonilla kirjoitus, jossa hän listaa 20 sääntöä oman talouden hoitoon.

Pidän Carlsonin selkeästä ja maanläheisestä tyylistä. Carlsonin ohjeita ovat muun muassa:

  • sääntö numero 1: Hyvätuloisuus ja varallisuus eivät ole sama asia. Korkea palkka ei välttämättä tarkoita rikkautta, eikä matala palkka välttämättä tarkoita köyhyyttä. Se, mikä merkitsee, on kuinka paljon tuloistaan pystyy säästämään.
  • sääntö numero 6: Jos haluaa ymmärtää omia prioriteettejaan, on katsottava, mihin rahaa kuluu joka kuukausi. Jotta oma talous toimii, on ymmärrättävä, mihin rahaa menee kuukaudesta toiseen. Tavoitteena on käyttää rahaa niihin asioihin, joita arvostaa mutta säästää kaikesta muusta.
  • sääntö numero 15: Tavaroiden ostaminen ei tee onnelliseksi pitkällä aikavälillä. Uusien tavaroiden hankkimisesta voi tulla hetkellisesti iloiseksi, mutta sen vaikutus jää lyhyeksi.

Loput Carlsonin säännöt löytyvät täältä: 20 Rules of personal finance.

Toiseksi suosiksi nousi Michael Kitces, jonka nelivaiheisesta mallista eläkesäästöihin kirjoitin jo elokuun alkupuolella.

Michael Kitcesin nelivaiheinen malli eläkesäästöihin: ansaitse, säästä, sijoita ja suojaa.

Kuten näistä kahdesta nostosta voi päätellä, niin kirjassa mielenkiintoisimpina pidin oman talouden hallintaa ja pitkän aikavälin säästämistä ja sijoittamista koskevia kirjoituksia.

En taida kovin helposti innostua monimutkaisista sijoitusstrategioista tai niiden yksityiskohtien loputtomasta viilaamisesta.

The Best Invesment Writing -kirjassa on siis kiinnostavia ja hyödyllisiä kirjoituksia, mutta kokonaisuutena se on valitettavan epätasainen. Varsinainen punainen lanka tai kirjaa eteenpäinvievä sanoma uupuu.

Lukukokemuksena se muistuttaa enemmän lehden kuin kirjan lukemista. Siitä voi valikoiden mielenkiintoisimmat osiot ja lukea ne.

Kitcesin nelivaiheinen malli eläkesäästöihin

Kirjoitus sisältää *merkityn affiliate-linkin.

Säästäminen ja sijoittaminen eläkettä varten vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Miten sellainen oikein saavutetaan?

Meb Faberin kirjassa The Best Investment Writing – Selected Writing from Leading Investors and Authors* on yhdysvaltalaisen talousvalmentajan Michael Kitcesin nelivaiheinen vastaus eläkesäästöjen kartuttamiseen.

Artikkeli on toki kirjoitettu yhdysvaltalaisesta näkökulmasta, missä yksilöillä on enemmän valtaa ja vastuuta omista eläkesäästöistään kuin Suomessa. Siitä huolimatta nämä neljä vaihetta ovat myös sovellettavissa Suomen oloihin.

Vaihe 1: Ansaintakyky

Kitchesin mukaan ensimmäinen askel kohti eläkesäästöjä on ansaintakyky. Jotta on jotain mistä säästää rahaa, on ensin kyettävä ansaitsemaan rahaa.

Neuvot siitä, mitä menot on pidettävä pienempinä kuin tulot, ei paljon auta, jos tilille ei juurikaan tule rahaa. Niinpä Kitchesin mukaan eläkesäästämisen ensimmäinen vuosikymmen kannattaa panostaa ansaintakykyyn.

Vaihe 2: Säästäminen

Kun tulot on uran alkuvaiheessa saatu nousuun, neuvoo Kitces kiinnittämään huomiota menoihin. Jos elintasoaan nostaa aina sitä mukaa, kun tulotkin nousevat, niin mitään ei lopulta jää säästöön.

On siis varmistettava, että osa tuloista jää aina säästöön. Hyviä keinoja tähän voi olla säästöjen automatisointi ja maksa aina ensin itsellesi -periaatteen noudattaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi aina palkkapäivänä siirtää osan tuloista säästö- tai sijoitustilille.

Vaihe 3: Sijoittaminen

Kolmannessa vaiheessa, kun tulot ovat kohdallaan ja säästöjäkin kertyy, on säästöt saatava kasvamaan. Eli toisin sanoen on alettava sijoittaa.

Aluksi voi mennä vuosia niin, että sijoitussalkku kasvaa pääosin ainoastaan tehtyjen uusien sijoitusten vuoksi. Kuitenkin kun tätä jatkaa sitkeästi kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin sijoitetut varat alkavat kasvaa aivan itsestään. Alkaa siis syntyä tuottoa tuotolle, mikä on jokaisen pitkäjänteisen sijoittajan paras kaveri.

Pari vuosikymmentä jatkuneen sijoittamisen lopputuloksena se, että sijoittajan kyky säästää tuloistaan ei olekaan enää ratkaisevassa asemassa. Ei siis olekaan enää olennaisesti, pystyykö sijoittaja säästämään 100 euroa kuukaudessa enemmän vai ei. Sen sijaan hyvin olennaisesti on se, miten sijoitukset on tehty.

Eläkesäästöjen kannalta salkun allokaatio on siis ratkaisevassa osassa. Lisäksi kulujen merkitys alkaa korostua, sillä ne voivat syödä hyvin suuren osan tuotoista.

Vaihe 4: Suojaaminen

Neljännessä vaiheessa keskeisintä ei ole enää säästöjen kasvattaminen vaan niiden suojaaminen.

Salkun riskitaso on taas asettava kohdilleen, sillä eläkeiän lähentyessä sijoittajalla ei välttämättä ole enää aikaa odotella markkinoiden suotuisaa käännettä. Säästöjä kun on tässä vaiheessa tarkoitus alkaa käyttää.

Voi siis olla hyvinkin viisasta siirtää varoja riskisistä tuotteista kuten osakkeista vähäriskisempiin sijoituskohteisiin. Jos ensimmäiset kolme vaihetta on hoidettu huolella, niin sijoitussalkun kasvattamiselle ei ole enää samanlaista tarvetta kuin aiemmin.

Sen sijaan varojen menettäminen olisi tässä vaiheessa eläkesuunnitelmien kannalta tuhoisaa. Siitä syystä viimeisessä vaiheessa olennaisinta on salkun suojaaminen.

Plussat ja miinukset

Hyvää tässä suunnitelmassa on selkeys. Me ihmiset emme ole niin hyviä keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa kuin kuvittelemme tai haluaisimme olla. Eläkesäästäminen on niin suuri kokonaisuus, että on syytäkin jakaa se useampaan osaan.

Kitcesin nelivaiheinen suunnitelma on myös jokseenkin realistinen. On todellakin kyettävä ensin ansaitsemaan rahaa ennen kuin voi alkaa säästää ja sijoittaa.

Se, mikä suunnitelmasta mielestäni puuttuu, on korkoa korolle -periaatteen korostaminen. Totuus kuitenkin on, että mitä aiemmin aloittaa niin sitä helpommalla pääsee. Korkoa korolle -periaatteen vuoksi ei siis pidä missään nimessä vähätellä alkuvaiheen mahdollisesti varsin pieniä sijoitussummia.

Rautalankamallina Kitcesin suunnitelma toimii kuitenkin hyvin. Ensin opitaan ansaitsemaan, sitten säästämään, sijoittamaan ja lopulta suojaamaan sijoitettuja varoja.

 

Sijoittaminen on pääoman allokointia. Mietitkö sitä riittävän suuressa mittakaavassa?

Piensijoittajana sitä alkaa helposti vähätellä sijoittamiaan summia. Että mitä näillä nyt on väliä; eihän näin pienet summat vaikuta mihinkään samalla pelikentällä institutionaalisten sijoittajien kanssa.

On hienoa, että esimerkiksi Nordnet on kesäkampanjallaan mahdollisten pienten kauppojen tekemisen. Tässä on kuitenkin myös riskinsä.

Warren Buffett on tunnetusti sanonut, että jokaisella pitäisi olla mahdollisuus tehdä kaksikymmentä sijoitusta elämänsä aikana ja siinä kaikki. Kun kauppaa ei voi käydä holtittomasti ja valitsemiinsa sijoituskohteisiin on uskottava aivan sataprosenttisesti, niin taustatyökin tulee tehtyä huolella.

Samasta ideasta kirjoittaa The Manual of Ideas – The Proven Framework for Finding the Best Value Investments -kirjassa John Mihaljevic. Kaiken pörssihulinan keskellä sijoittajan ei pidä unohtaa, mitä osakkeet todellisuudessa ovat.

Osake ei ole arpalippu

Mihaljevic muistuttaa, että osake kuvastaa omistusosuutta jossain tietyssä yhtiössä. Pörssi puolestaan on ainoastaan paikka, jossa näitä omistusosuuksia voi ostaa ja myydä.

Ilman pörssiäkin yrityksiä voi ostaa, myydä ja omistaa aivan kuten esimerkiksi asuntoja ja autoja. Pörssi vaan tekee kaupankäynnistä nopeampaa ja helpompaa – mikä tosin on usein hätähoususijoittajien kannalta vain haitaksi.

Toimivilla rahoitusmarkkinoilla yritysten, jotka luovat arvoa sekä asiakkailleen että omistajilleen, pitäisi pystyä keräämään pääomaa toiminnalleen. Sen sijaan yritysten, jotka eivät näin tee, ei pitäisi saada rahoitusta. Sijoittajat tekevät näitä ratkaisuja päättämällä, mihin rahansa laittavat.

Sijoittajan tehtävä on pääoman allokointi

The Manual of Ideas -kirjassa Mihaljevic kertoo, miten sijoittamisen miettimisen pääoman allokointina on tehnyt hänestä paremman sijoittajan. Vaikka se kuulostaa vähän suuruudenhullulta, niin piensijoittaja voi aivan hyvin kuvitella, miten hänen mielestään kaikki maailman rahavarat tulisi sijoittaa. Tämä näkemys auttaa piensijoittaa tekemään omat sijoituspäätöksensä.

Sijoittamisen näkeminen koko maailman pääoman allokointina sai Mihaljevicin tajuamaan, että hän voi tosiaan sijoittajana halutessaan jättää jotkut toimialat täysin huomiotta. Hänen ei tarvitse valita voittajaa autoteollisuudesta, jos hän ei ylipäänsä usko autoteollisuuden menestykseen kannattavana sijoituskohteena.

Mihaljevicin mukaan menestyneet pitkän aikavälin sijoittajat uskovat tuottojen tulevan sijoituskohteeksi valitun yhtiön menestyksen myötä. On siis pidettävä sijoittaminen erillään spekuloinnista ja katsottava maailmaa omistajan silmin.

Mitkä ovat sinun kaksikymmentä valintaa?

Kevyt raportti Mikkelin asuntomessuilta – 3 suosikkia

Kävin tänään Mikkelin asuntomessuilla tutustumassa taloihin Saimaan rannalla.

Tässä on kolme suosikkiani messuilta:

1. Ekotehokas Fortumkoti

Yksi messujen pienimmistä taloista, 60-neliöinen Fortumkoti, tuntui juuri sopivankokoiselta. Kuka oikeasti tarvitsee 270-neliöistä taloa?

Fortumkodissa on selkeä pohjaratkaisu, eikä se tuntunut ollenkaan ahtaalta. Sisätilojen jatkoksi on suunniteltu mukava terassi.

Pienessä talossa minua viehättää vaivattomuus ja tehokkuus. Vähemmän imuroimista, vähemmän huollettavaa, vähemmän kuluja ja huolia. Katolle asennetut aurinkopaneelit tuottavat asunnon käyttösähkön.

”Kauhean vähän säilytystilaa”, kuulin ainakin yhden vierailijan toteavan. Entä jos sitä tavaraa ei edes hankkisi niin paljon?

2. Näkymät Kannustalon Harmaja Saimaalta

Suomalainen järvimaisema ei lakkaa ihastuttamasta.

Kannustalon eteen kerääntyi puolen päivän maissa jo kunnon jono – ja ihan syystä. Maisemat talon yläterassilta ovat todella hienot.

Ihan noin isoa taloa en välttämättä haluaisi, mutta Kannustalo vaikutti hyvälaatuiselta ja paikka on tosiaan upea.

3. Honkatalojen Villa Saimaanhelmen sisustus

Pidin kovasti Villa Saimaanhelmen vaaleasta ja selkeästä sisustuksesta.

Terassi on toki myös todella hieno! Kyllä tuossa kelpaisi istuskella ja lukea sijoituskirjoja 😉


Minkälaisessa talossa sinä haluaisit asua?