Kevyt raportti Mikkelin asuntomessuilta – 3 suosikkia

Kävin tänään Mikkelin asuntomessuilla tutustumassa taloihin Saimaan rannalla.

Tässä on kolme suosikkiani messuilta:

1. Ekotehokas Fortumkoti

Yksi messujen pienimmistä taloista, 60-neliöinen Fortumkoti, tuntui juuri sopivankokoiselta. Kuka oikeasti tarvitsee 270-neliöistä taloa?

Fortumkodissa on selkeä pohjaratkaisu, eikä se tuntunut ollenkaan ahtaalta. Sisätilojen jatkoksi on suunniteltu mukava terassi.

Pienessä talossa minua viehättää vaivattomuus ja tehokkuus. Vähemmän imuroimista, vähemmän huollettavaa, vähemmän kuluja ja huolia. Katolle asennetut aurinkopaneelit tuottavat asunnon käyttösähkön.

”Kauhean vähän säilytystilaa”, kuulin ainakin yhden vierailijan toteavan. Entä jos sitä tavaraa ei edes hankkisi niin paljon?

2. Näkymät Kannustalon Harmaja Saimaalta

Suomalainen järvimaisema ei lakkaa ihastuttamasta.

Kannustalon eteen kerääntyi puolen päivän maissa jo kunnon jono – ja ihan syystä. Maisemat talon yläterassilta ovat todella hienot.

Ihan noin isoa taloa en välttämättä haluaisi, mutta Kannustalo vaikutti hyvälaatuiselta ja paikka on tosiaan upea.

3. Honkatalojen Villa Saimaanhelmen sisustus

Pidin kovasti Villa Saimaanhelmen vaaleasta ja selkeästä sisustuksesta.

Terassi on toki myös todella hieno! Kyllä tuossa kelpaisi istuskella ja lukea sijoituskirjoja 😉


Minkälaisessa talossa sinä haluaisit asua?

Pieniä tekoja ison planeetan hyväksi

Joskus yksi uutinen vaikuttaa yllättävän paljon. Pieni tiedonjyvänen laittaa liikkeelle tapahtumien sarjan, jossa pienet teot seuraavat toisiaan dominopalikoiden tavoin. Kun kaataa yhden ja toisenkin, niin vauhti vaan kiihtyy.

Yle uutisoi pari viikkoa sitten muovin lajittelusta. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota muutoksiin kierrätyksessä ja siihen, että Suomessa on tosiaan alettu kerätä muovia erikseen.

Ylen juttu muovin lajittelusta sai minut vakuuttuneeksi, että muovin kierrättäminen voi olla sekä fiksua että helppoa. Pikaisella nettihaulla löysin lähimmän keräyspaikan muoville. Sinne saan vietyä muovit vaikka koiran kanssa ulkoillessa.

Kotona järjestin muoville kierrätyspisteen tiskialtaan alla olevaan kaappiin. Laitoin ison paperikassin sisään muovipussin, johon kerään tyhjät ruoka- ja juomapakkaukset, tyhjät pesuaine- ja shampoopullot sekä käytetyt muovikääreet.

Kun pussi on täynnä, nappaan sen mukaan, vien lajittelupaikkaan, ja laitan sitten paperikassin sisään uuden muovikassin muovijätteelle. (Iso paperikassi ei siis kulje mihinkään, se vaan pitää kierrätysmuovit paremmin paikoillaan.)

Aloitettuani muovin kierrätyksen huomasin nopeasti, että valta osa taloudessani kertyvästä jätteestä on muovia. Kun erikseen kierrätykseen menee jo paperi, pahvi, lasi, metalli ja biojäte, niin sekäjätteeseen meneviin roskispusseihin on kertynyt lähinnä muovia.

Pian muovin kierrätyksen aloittamisen jälkeen huomasin Hesarissa jutun kauppatieteiden opiskelijasta, Otsosta, joka välttää muovia ja pakkausjätettä ylipäänsä.

Mitä jos tätä määrää muovia ei edes hankkisi kotiinsa?

Näin voi tosiaan tehdä.

Otson pitämän Get Wasteless -blogin lisäksi maailmalta löytyy hyvä määrä englanninkielisiä zero waste -blogeja. Näitä ovat esimerkiksi Zero Waste Home ja Trash is for Tossers.

Zero waste -idea perustuu siihen, ettei hankita mitään, mistä tulisi ylimääräistä jätettä. Kaikki joko käytetään tai kierrätetään eikä ylimääräisiä muovipakkauksia tarvita.

Näistä inspiroituneena satuin katsomaan Netflixistä vielä pari aiheeseen liittyvää dokumenttia.

A Plastic Ocean on surullinen kuvaus meren tilasta. Valtameret ovat täynnä muovia, joka ei sinne todellakaan kuulu. Muovi ajautuu valaiden, lintujen ja muiden eläinten vatsoihin, ja pahimmassa tapauksessa jopa tappaa ne.

Niin surullista ja niin turhaa. Me emme tarvitse tätä kaikkea muovia mihinkään eikä sen todellakaan pitäisi päätyä valtameriin, eläinten vatsoihin ja muualle luontoon.

A Plastic Ocean -dokumentissa kerrotaan onneksi myös yrityksistä tehdä asialle jotain. Esimerkiksi The Plastic Bank -järjestö kannustaa heikossa asemassa olevia ihmisiä keräämään muovia, sillä sitä vastaan saa rahaa tai muita hyötyjä kuten mahdollisuuden ladata puhelimensa.

Näin muovia saadaan kerättyä ennen kuin se päätyy mereen, alueella asuvat ihmiset voivat tienata rahaa, ja kerätty muovi käytetään uudelleen. Vastuullisiksi profiloituvat yritykset voivat ostaa tätä social plastic -nimellä kulkevaa muovia. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Norton Point -yritys tekee siitä aurinkolaseja.

Jatkan siis muovin kierrättämistä, mutta zero waste -blogien avulla etsin myös tapoja vähentää jätettä omassa taloudessani.

Mikä hienointa, niin useimmiten kun vähentää syntyvää jätettä niin myös tilille jää enemmän euroja.

Klassinen win win -tilanne.

Toukokuun poiminnat: mikä kiinnostaa juuri nyt?

Yhteiskäyttöautojen tarjonta paranee

Tukholma, Kööpenhamina, Berliini, Milano, Lontoo. Keskiviikosta 24.5. lähtien Helsinki pääsee näiden kaupunkien joukkoon, kun DriveNow-yhteiskäyttöautot tulevat meidänkin kaduillemme.

Helsinkiin ja Espooseen tulee käyttöön 150 valkoista bemaria ja miniä, jotka saa käyttöön helposti puhelinsovelluksen avulla. Minuuttihinnoitteluun perustuvassa palvelussa auton voi ottaa käyttöön yhdestä kohtaa kadulla ja palauttaa sen sitten johonkin ihan toiseen kohtaan tietyn toiminta-alueen sisällä.

Suomessa yhteiskäyttöautoja tarjoaa jo nyt esimerkiksi City Car Club.

Vähemmän neliöitä, kiitos!

Yle Areenassa on katsottavissa dokumentti Uudenlaisen asumisen utopiat. Uusien ja pienten asumiskokeilujen ideana on, ettemme tarvitse niin runsaasti tilaa ja tavaroita kuin nykyään omistamme.

Elämä voi itse asiassa olla vapaampaa ja innostavampaa vähemmällä omistamisella.

Suomessakin kiinnostus pieniin omakotitaloihin on herännyt. Kastellilla on mallistossa 49-neliöinen Cubic ja Jukkatalolla 33- ja 53-neliöiset talot.

Sijoitusoppia kuuntelemalla

Heräsin sijoituspodcasteihin vasta ihan hiljattain. Nordnetin mainio rahapodi on pyörinyt jo 77 jaksojen verran. Kun tajusin, miten hauska podcasteja on kuunnella esimerkiksi koiran kanssa lenkkeillessä, niin olen kuunnellut useamman jakson viikossa.  Uusi jakso ilmestyy aina torstaisin.

Rahapodi on leppoisaa juttelua talous- ja sijoitusasioista. Usein mukana on joku vierailija kuten nuorten raha-asioista kertomassa ollut Essi Lindberg (jakso 67) tai osinko-osakkeita ruotiva Jukka Oksaharju (mm. jakso 68).

Jaksossa 42 Lapset ja raha -blogin Nina Nordlund antoi hyviä vinkkejä lasten talouskasvatukseen. Nina ehdottaa, että lapset opetetaan jakamaan rahat kolmeen osaan. Rahat jaetaan kolmeen kirjekuoreen: säästöön, lahjoitukseen ja tuhlaukseen. Tätä mallia voi mielestäni käyttää mainiosti aikuisenakin, niin rahankäyttö pysyy tasapainossa.

Toinen suomenkielinen talous- ja sijoitusasioita käsittelevä podcast on Ylen Pörssipäivä. Pörssipäivässä keskustellaan rahapodia tarkemmin yksittäisen yhtiöiden tuloksista ja näkymistä. Pörssipäivä on erinomaista kuunneltavaa, jos haluaa oppia enemmän osakesijoittamisesta ja Helsingin pörssistä.