Kuka ihmeen Michael Kitces?

Michael Kitces on yhdysvaltalainen financial planner, luennoitsija ja varallisuudenhoidon ammattilainen. Kirjoitin aiemmin hänen nelivaiheisesta eläkemallistaan: ansaitse, säästä, sijoita ja suojaa.

Kitces opiskeli alkujaan yliopistossa psykologiaa ja teatteria. Vasta siirryttyään työelämään hän kiinnostui oman talouden ja eläkesäästämisen suunnittelusta niin, että opiskeli työn ohessa tutkinnot henkilökohtaisen talouden suunnittelusta ja verotuksesta.

Kitces pitää Nerd’s Eye View -nimistä blogia ja luennoi ahkerasti.

Ansaintakyvyn merkitys

Kitcesin luennoissa ja teksteissä toistuu pari erittäin tärkeää perusasiaa. Ensinnäkin hän korostaa ansaintakyvyn merkitystä. Ennen kun voi sijoittaa, on pystyttävä säästämään. Ja ennen kuin voi säästää, niin on pystyttävä ansaitsemaan.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin suurin sijoitus minkä kuka tahansa meistä voi tehdä, on sijoitus itseensä. Useimmille tämä tarkoittaa kouluttautumista ja työkokemuksen kartuttamista.

Kitcesin mukaan kouluttautuminen ei välttämättä tarkoita nykyisen työuran hylkäämistä ja lainan ottamista uusia opintoja varten, vaan jatkuvaa kouluttautumista työuran ohella. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi excel-kurssille osallistumista, kirjoitustaidon preppaamista tai puhetaidon opettelua toaster masters -tapaamisissa.

Näennäisesti pienillä asioilla voi olla valtava merkitys kokonaisuuden kannalta. Jos parin sadan euron käyttäminen excel-kurssiin tarkoittaa sadan euron palkankorotusta, niin heti suurta vaikutusta ei tietenkään näy. Sen sijaan kymmenessä vuodessa ero on jo massiivinen.

Toki on aloja, missä pääsee koville ansioille ilman pitkää koulutusta, mutta noin pääosin korkeakoulutus edelleen kannattaa. Suomessakin tätä asiaa on tutkittu: yliopistokoulutus tarkoittaa keskimäärin noin puolen miljoonan verran enemmän nettotuloja verrattuna keskiasteen koulutuksen hankkimiseen.

Miehillä tuo ero on jonkun verran suurempi kuin naisilla. Ja tässä puhutaan tosiaan nettotuloista eli tuloista verotuksen ja muiden veroluontoisten maksujen jälkeen.

Koulutus myös pienentää työttömyyden ja työkyvyttömyyden riskiä.

Suuret linjat kuntoon

Toinen Kitcesin periaatteista on, että henkilökohtaisen talouden hallinnassa on tärkeintä laittaa suuret linjat kuntoon. Hän itse ajaa varsin edullisella Kia-autolla, mutta ei stressaa Starbucks-kahveista tai satunnaisista lomamatkoista.

Monesti säästövinkeissä keskitytään pieneen puuhasteluun, kuten take away -kahvien vähentämiseen tai leivän leipomiseen. Paljon tärkeämpää olisi kuitenkin tarkastella kaikista suurimpia menoeriä.

Tyypillisesti ison osan kuukausittaisista kuluista muodostavat asuminen, ruoka ja liikenne. Jos onnistuu pitämään näiden kulut kohtuullisina, niin sillä hakeeko joskus take away -ruokaa mukaan ei ole juurikaan merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Voi toki olla, että näissä joutuu käyttämään luovuutta ja luopumaan ainakin hetkellisesti yhteiskunnan tarjoamista ennakko-oletuksista. Onko mahdollista asua kämppiksen kanssa, ja alentaa näin asumiskustannuksia? Tai jos asuu hyvien kulkuyhteyksien päässä (ja maksaa asumisesta tällöin enemmän), niin ei sitten hanki autoa? Tai voiko asunnon laittaa airbnb:n kautta vuokralle silloin kun itse lomailee muualla?

Tärkeä oivallus kulujen osalta on myös se, onko kyseessä yksittäinen vai toistuva kulu. Jos menee lomamatkalle kerran vuodessa, niin 500 euron heitto suuntaan tai toiseen lomamatkan hinnassa ei välttämättä ole kovin ratkaiseva. Toisin kuin jos ottaa itselleen kuukaudesta toiseen toistuvia vastuita, niin niiden muodostamiin kuluihin todella kannattaa kiinnittää huomiota.

200 euroa ei kerran tapahtuvana menona ole keskituloiselle kovin suuri, mutta kuukaudesta toiseen toistuvana se on vuodessa jo 2400 euroa ja kymmenessä vuodessa 24 000 euroa. (Lisäksi jos sen kuluttamisen sijaan sijoittaisikin ja saisi vaikka viiden prosentin tuoton, niin koossa olisikin jo reilut 30 000 euroa!).

Kitcesin vahvuudet tietolähteenä

Parasta Kitcesin artikkeleissa on tiedon perustuminen tutkimuksiin ja psykologian merkityksen ymmärtäminen henkilökohtaisessa taloudessa.

Kitces ei todellakaan heittele näkemyksiä ympäriinsä mututuntumalla, vaan perustaa analyysinsa ja pohdintansa tutkimuksiin ja laskelmiin.

Jos kiinnostuit tietämään lisää, niin suosittelen aloittamaan esimerkiksi näistä kirjoituksista:

Miten raha vaikuttaa motivaatioon ja miksi oikeastaan teemmekään töitä?

The Complex Motivations Of Money And Retirement As The Freedom To Pursue Non-Monetary Work Rewards

 

Miten käteinen ja muut likvidit varat vaikuttavat onnellisuuteen?

Buying Happiness And Life Satisfaction With Greater Cash-On-Hand Reserves

 

Miten asettaa tavoitteita, jotka oikeasti toimivat?

The Importance Of Creating Small Financial Planning Goals

Lukuiloa! 🙂

Korkoa korolle on ihmeellinen asia

Sijoittajat aina hokevat, että aloita ajoissa. Ja ovat salaa ehkä hieman kateellisia nuoremmille sijoittajakollegoilleen.

Nuorilla on nimittäin kaikkein tehokkain elementti puolellaan – eli aika.

Pitkäjänteinen sijoittaminen perustuu korkoa korolle -ilmiöön. Se, mikä tekee pitkäjänteisestä sijoittamisesta vaikeaa on, ettei kunnon tuloksia välttämättä näe vuosikymmeniin.

Lisäksi me ihmiset emme taida olla kovin hyviä:

  1. arvioimaan pitkän aikavälin tuloksia
  2. hahmottamaan eksponentiaalista kasvua

Tämän takia onkin syytä leikkiä korkoa korolle -laskureilla, kunnes pientenkin sijoitussummien merkitys todella iskostuu. Hyviä laskureita löytyy muun muassa Seligsonin sivuilta.

Koska sijoitan pääosin osakkeisiin, niin käytän yleensä tuotto-odotuksena seitsemän prosentin tuottoa. Historiallisesti se vastaa osakemarkkinoiden pitkän aikavälin tuottoa.

Esimerkiksi jos sijoitetaan

  • 200 euroa kuukaudessa
  • 40 vuoden ajan
  • ja tuottona 7 prosenttia vuodessa

Niin tilanne voisi näyttää jokseenkin tältä:

Korkoa korolle alkaa kunnolla vaikuttaa vasta parinkymmenen vuoden jälkeen. Lähde: Seligson tuottolaskuri

Olennaista tässä on huomata, mikä on tuoton osuus lopputuloksesta.

Kun varallisuus sijoitusajan lopussa on liki puoli miljoonaa euroa, niin siitä tuottoa on yli 400 000 euroa.

Toisin sanoen mitä aiemmin pystyy aloittamaan ja sijoittamaan määrätietoisesti, niin sitä parempi tilanne on korkoa korolle -ilmiön hyödyntämiseen.

Kitcesin nelivaiheinen malli eläkesäästöihin

Kirjoitus sisältää *merkityn affiliate-linkin.

Säästäminen ja sijoittaminen eläkettä varten vaatii pitkäjänteisyyttä ja suunnitelmallisuutta. Miten sellainen oikein saavutetaan?

Meb Faberin kirjassa The Best Investment Writing – Selected Writing from Leading Investors and Authors* on yhdysvaltalaisen talousvalmentajan Michael Kitcesin nelivaiheinen vastaus eläkesäästöjen kartuttamiseen.

Artikkeli on toki kirjoitettu yhdysvaltalaisesta näkökulmasta, missä yksilöillä on enemmän valtaa ja vastuuta omista eläkesäästöistään kuin Suomessa. Siitä huolimatta nämä neljä vaihetta ovat myös sovellettavissa Suomen oloihin.

Vaihe 1: Ansaintakyky

Kitchesin mukaan ensimmäinen askel kohti eläkesäästöjä on ansaintakyky. Jotta on jotain mistä säästää rahaa, on ensin kyettävä ansaitsemaan rahaa.

Neuvot siitä, mitä menot on pidettävä pienempinä kuin tulot, ei paljon auta, jos tilille ei juurikaan tule rahaa. Niinpä Kitchesin mukaan eläkesäästämisen ensimmäinen vuosikymmen kannattaa panostaa ansaintakykyyn.

Vaihe 2: Säästäminen

Kun tulot on uran alkuvaiheessa saatu nousuun, neuvoo Kitces kiinnittämään huomiota menoihin. Jos elintasoaan nostaa aina sitä mukaa, kun tulotkin nousevat, niin mitään ei lopulta jää säästöön.

On siis varmistettava, että osa tuloista jää aina säästöön. Hyviä keinoja tähän voi olla säästöjen automatisointi ja maksa aina ensin itsellesi -periaatteen noudattaminen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi aina palkkapäivänä siirtää osan tuloista säästö- tai sijoitustilille.

Vaihe 3: Sijoittaminen

Kolmannessa vaiheessa, kun tulot ovat kohdallaan ja säästöjäkin kertyy, on säästöt saatava kasvamaan. Eli toisin sanoen on alettava sijoittaa.

Aluksi voi mennä vuosia niin, että sijoitussalkku kasvaa pääosin ainoastaan tehtyjen uusien sijoitusten vuoksi. Kuitenkin kun tätä jatkaa sitkeästi kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin sijoitetut varat alkavat kasvaa aivan itsestään. Alkaa siis syntyä tuottoa tuotolle, mikä on jokaisen pitkäjänteisen sijoittajan paras kaveri.

Pari vuosikymmentä jatkuneen sijoittamisen lopputuloksena se, että sijoittajan kyky säästää tuloistaan ei olekaan enää ratkaisevassa asemassa. Ei siis olekaan enää olennaisesti, pystyykö sijoittaja säästämään 100 euroa kuukaudessa enemmän vai ei. Sen sijaan hyvin olennaisesti on se, miten sijoitukset on tehty.

Eläkesäästöjen kannalta salkun allokaatio on siis ratkaisevassa osassa. Lisäksi kulujen merkitys alkaa korostua, sillä ne voivat syödä hyvin suuren osan tuotoista.

Vaihe 4: Suojaaminen

Neljännessä vaiheessa keskeisintä ei ole enää säästöjen kasvattaminen vaan niiden suojaaminen.

Salkun riskitaso on taas asettava kohdilleen, sillä eläkeiän lähentyessä sijoittajalla ei välttämättä ole enää aikaa odotella markkinoiden suotuisaa käännettä. Säästöjä kun on tässä vaiheessa tarkoitus alkaa käyttää.

Voi siis olla hyvinkin viisasta siirtää varoja riskisistä tuotteista kuten osakkeista vähäriskisempiin sijoituskohteisiin. Jos ensimmäiset kolme vaihetta on hoidettu huolella, niin sijoitussalkun kasvattamiselle ei ole enää samanlaista tarvetta kuin aiemmin.

Sen sijaan varojen menettäminen olisi tässä vaiheessa eläkesuunnitelmien kannalta tuhoisaa. Siitä syystä viimeisessä vaiheessa olennaisinta on salkun suojaaminen.

Plussat ja miinukset

Hyvää tässä suunnitelmassa on selkeys. Me ihmiset emme ole niin hyviä keskittymään moneen asiaan yhtä aikaa kuin kuvittelemme tai haluaisimme olla. Eläkesäästäminen on niin suuri kokonaisuus, että on syytäkin jakaa se useampaan osaan.

Kitcesin nelivaiheinen suunnitelma on myös jokseenkin realistinen. On todellakin kyettävä ensin ansaitsemaan rahaa ennen kuin voi alkaa säästää ja sijoittaa.

Se, mikä suunnitelmasta mielestäni puuttuu, on korkoa korolle -periaatteen korostaminen. Totuus kuitenkin on, että mitä aiemmin aloittaa niin sitä helpommalla pääsee. Korkoa korolle -periaatteen vuoksi ei siis pidä missään nimessä vähätellä alkuvaiheen mahdollisesti varsin pieniä sijoitussummia.

Rautalankamallina Kitcesin suunnitelma toimii kuitenkin hyvin. Ensin opitaan ansaitsemaan, sitten säästämään, sijoittamaan ja lopulta suojaamaan sijoitettuja varoja.

 

Miksi kolmekymppisen kannattaa aloittaa eläkesäästäminen?

Ei kai nyt kellään kolmekymppisellä ole eläkesäästöjä, totesi ystäväni kun juttelimme kerran kahvilla raha-asioista.

Keskustelu lähti liikkeelle asunnon ostamisesta, mikä onkin eläkettä huomattavasti ajankohtaisempi aihe monelle kolmekymppiselle. Lisäksi asunnoista ja asuntolainoista on usein helpompi puhua suoraan kuin säästöistä ja sijoituksista.

On kuitenkin syitä, miksi eläkesäästämistä kannattaa miettiä jo vuosikymmeniä ennen virallista eläkeikää.

Maailman kahdeksas ihme

Menestys pitkäjänteisessä sijoittamisessa perustuu korkoa korolle -vaikutukseen, jonka Albert Einstein nimesi kuvaavasti maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.

Korkoa korolle vaatii runsaasti aikaa toimiakseen, joten mitä aiemmin aloittaa niin sitä pienempiä summia tarvitsee sijoittaa päästäkseen hyvään lopputulokseen. Ei siis kannata jäädä odottamaan sitä seuraavaa palkankorotusta, jotta voi aloittaa sijoittamisen.

Korkoa korolle -vaikutuksen ilmiömäisyys on siinä, että pääoma alkaa työskennellä tehokkaammin kuin ihminen pystyy niin tekemään. Jos sijoittaa pitkäjänteisesti vuosikymmenien ajan, niin sijoitusajan lopulla suurin osa sijoitussalkun sisällöstä on tuottoa, ei varsinaisesti salkkuun suoraan sijoitettua rahaa.

200 euroa kuukaudessa

Otetaan esimerkkinä nuori, joka aloittaa sijoittamisen työuransa alkuvaiheilla. Nykyään työurien odotetaan kestävän noin neljäkymmentä vuotta. Oletetaan siis seuraavasti:

  • sijoitusaika 40 vuotta
  • sijoitussumma 200 euroa kuukaudessa
  • seitsemän prosentin vuosituotto (mikä vastaa keskimäärin suunnilleen osakemarkkinoiden inflaatiokorjattua tuottoa – ainakin historian valossa)

Lopputulos näillä oletuksilla on varsin kelvollinen. Sijoitussalkku on sijoitusajan lopussa liki puoli miljoonaa euroa. Siitä puolestaan tuottoa on selvästi suurin osa, yli 400 000 euroa.

Lähde: Seligson tuottolaskuri

Mitä tuollaisella puolen miljoonan osakesalkulla sitten tekee?

No, esimerkiksi viiden prosentin osinkotuotolla sillä saa 25 000 euron brutto-osingot vuosittain. Tämä tarkoittaa sijoittajalle noin 2000 euron kuukausittaista lisäeläkettä.

Tulokehitys vaikuttaa eläkkeen kertymiseen

Suomen eläkejärjestelmä on etuusperusteinen ja eläkemaksut ovat lakisääteisiä.

Etuusperusteisuus tarkoittaa sitä, että saatavat etuudet (eli eläke) päätetään ennalta ja eläkemaksut joustavat sen mukaan. Lakisääteisyys puolestaan tarkoittaa sitä, että työntekijät eivät itse päätä eläkemaksuista vaan niiden maksaminen perustuu lakiin.

Pelkästään näiden seikkojen perusteella voisi ajatella, että tavalliselle suomalaiselle erillinen eläkesäästäminen on turhaa. Eläkemaksut menevät palkasta kuukausittain minkä lisäksi työnantaja maksaa myös eläkemaksuja, joiden olemassaoloa työntekijä ei välttämättä edes tiedä tai muista. Homma on siis hoidossa?

Ei välttämättä.

Jotta työeläkettä voi kertyä, on oltava töissä ja saatava palkkaa. Suomen Pankin Euro & Talous -blogissa Helvi Kinnunen ja Petri Mäki-Fränti tuovat esille, miten nuorten sukupolvien tulokehitys ei ole pysynyt muiden ikäryhmien tahdissa.

”Useissa länsimaissa on havaittu vuosina 1980–1995 syntyneiden eli ns. Y-sukupolven tulokehityksen pysähtyneen tai jopa taantuneen muihin ikäluokkiin verrattuna.”

Eläkkeiden kannalta tulokehitys ei ole lainkaan yhdentekevää.

”Työura vaikuttaa voimakkaasti myös eläkekertymiin, sillä heikko työmarkkinakehitys alentaa merkittävästi koko elinkaaren aikaisia tuloja.”

Pysähtyneen tulokehityksen takia voidaan perustella, että nimenomaan nykyisten kaksi- ja kolmekymppisten tulisi miettiä sijoittamista omaa eläkettä varten.

Aloita ajoissa

Pienestä palkasta voi olla vaikea säästää ja sijoittaa, mutta eläkkeen kertymisen kannalta silloin on erityisen tärkeää sijoittaa.

Suosittelen siis miettimään eläkesäästämistä, vaikka ajatus eläkkeestä tuntuisi vielä hyvin kaukaiselta. Mitä aiemmin aloittaa, niin sitä helpommalla pääsee.