Kuka ihmeen Michael Kitces?

Michael Kitces on yhdysvaltalainen financial planner, luennoitsija ja varallisuudenhoidon ammattilainen. Kirjoitin aiemmin hänen nelivaiheisesta eläkemallistaan: ansaitse, säästä, sijoita ja suojaa.

Kitces opiskeli alkujaan yliopistossa psykologiaa ja teatteria. Vasta siirryttyään työelämään hän kiinnostui oman talouden ja eläkesäästämisen suunnittelusta niin, että opiskeli työn ohessa tutkinnot henkilökohtaisen talouden suunnittelusta ja verotuksesta.

Kitces pitää Nerd’s Eye View -nimistä blogia ja luennoi ahkerasti.

Ansaintakyvyn merkitys

Kitcesin luennoissa ja teksteissä toistuu pari erittäin tärkeää perusasiaa. Ensinnäkin hän korostaa ansaintakyvyn merkitystä. Ennen kun voi sijoittaa, on pystyttävä säästämään. Ja ennen kuin voi säästää, niin on pystyttävä ansaitsemaan.

Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin suurin sijoitus minkä kuka tahansa meistä voi tehdä, on sijoitus itseensä. Useimmille tämä tarkoittaa kouluttautumista ja työkokemuksen kartuttamista.

Kitcesin mukaan kouluttautuminen ei välttämättä tarkoita nykyisen työuran hylkäämistä ja lainan ottamista uusia opintoja varten, vaan jatkuvaa kouluttautumista työuran ohella. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi excel-kurssille osallistumista, kirjoitustaidon preppaamista tai puhetaidon opettelua toaster masters -tapaamisissa.

Näennäisesti pienillä asioilla voi olla valtava merkitys kokonaisuuden kannalta. Jos parin sadan euron käyttäminen excel-kurssiin tarkoittaa sadan euron palkankorotusta, niin heti suurta vaikutusta ei tietenkään näy. Sen sijaan kymmenessä vuodessa ero on jo massiivinen.

Toki on aloja, missä pääsee koville ansioille ilman pitkää koulutusta, mutta noin pääosin korkeakoulutus edelleen kannattaa. Suomessakin tätä asiaa on tutkittu: yliopistokoulutus tarkoittaa keskimäärin noin puolen miljoonan verran enemmän nettotuloja verrattuna keskiasteen koulutuksen hankkimiseen.

Miehillä tuo ero on jonkun verran suurempi kuin naisilla. Ja tässä puhutaan tosiaan nettotuloista eli tuloista verotuksen ja muiden veroluontoisten maksujen jälkeen.

Koulutus myös pienentää työttömyyden ja työkyvyttömyyden riskiä.

Suuret linjat kuntoon

Toinen Kitcesin periaatteista on, että henkilökohtaisen talouden hallinnassa on tärkeintä laittaa suuret linjat kuntoon. Hän itse ajaa varsin edullisella Kia-autolla, mutta ei stressaa Starbucks-kahveista tai satunnaisista lomamatkoista.

Monesti säästövinkeissä keskitytään pieneen puuhasteluun, kuten take away -kahvien vähentämiseen tai leivän leipomiseen. Paljon tärkeämpää olisi kuitenkin tarkastella kaikista suurimpia menoeriä.

Tyypillisesti ison osan kuukausittaisista kuluista muodostavat asuminen, ruoka ja liikenne. Jos onnistuu pitämään näiden kulut kohtuullisina, niin sillä hakeeko joskus take away -ruokaa mukaan ei ole juurikaan merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Voi toki olla, että näissä joutuu käyttämään luovuutta ja luopumaan ainakin hetkellisesti yhteiskunnan tarjoamista ennakko-oletuksista. Onko mahdollista asua kämppiksen kanssa, ja alentaa näin asumiskustannuksia? Tai jos asuu hyvien kulkuyhteyksien päässä (ja maksaa asumisesta tällöin enemmän), niin ei sitten hanki autoa? Tai voiko asunnon laittaa airbnb:n kautta vuokralle silloin kun itse lomailee muualla?

Tärkeä oivallus kulujen osalta on myös se, onko kyseessä yksittäinen vai toistuva kulu. Jos menee lomamatkalle kerran vuodessa, niin 500 euron heitto suuntaan tai toiseen lomamatkan hinnassa ei välttämättä ole kovin ratkaiseva. Toisin kuin jos ottaa itselleen kuukaudesta toiseen toistuvia vastuita, niin niiden muodostamiin kuluihin todella kannattaa kiinnittää huomiota.

200 euroa ei kerran tapahtuvana menona ole keskituloiselle kovin suuri, mutta kuukaudesta toiseen toistuvana se on vuodessa jo 2400 euroa ja kymmenessä vuodessa 24 000 euroa. (Lisäksi jos sen kuluttamisen sijaan sijoittaisikin ja saisi vaikka viiden prosentin tuoton, niin koossa olisikin jo reilut 30 000 euroa!).

Kitcesin vahvuudet tietolähteenä

Parasta Kitcesin artikkeleissa on tiedon perustuminen tutkimuksiin ja psykologian merkityksen ymmärtäminen henkilökohtaisessa taloudessa.

Kitces ei todellakaan heittele näkemyksiä ympäriinsä mututuntumalla, vaan perustaa analyysinsa ja pohdintansa tutkimuksiin ja laskelmiin.

Jos kiinnostuit tietämään lisää, niin suosittelen aloittamaan esimerkiksi näistä kirjoituksista:

Miten raha vaikuttaa motivaatioon ja miksi oikeastaan teemmekään töitä?

The Complex Motivations Of Money And Retirement As The Freedom To Pursue Non-Monetary Work Rewards

 

Miten käteinen ja muut likvidit varat vaikuttavat onnellisuuteen?

Buying Happiness And Life Satisfaction With Greater Cash-On-Hand Reserves

 

Miten asettaa tavoitteita, jotka oikeasti toimivat?

The Importance Of Creating Small Financial Planning Goals

Lukuiloa! 🙂

Sunnuntaiajelu valkoisella Bemarilla

Tässä eräänä sunnuntaina pääsin vihdoin testaamaan Suomeen juuri lanseerattua Drive Now -palvelua.

Kyseinen yhteiskäyttöautojärjestelmä toimii jo täydellä teholla monessa eurooppalaisessa kaupungissa, etenkin BMW:n kotimaassa Saksassa.

Rekisteröidyin Drive Now -käyttäjäksi heti kun se oli mahdollista. Rekisteröitymisen yhteydessä käyttöön sai jonkun verran minuutteja, jotka piti tietty päästä testaamaan. Normaali hinta palvelulle on 0,57 euroa minuutilta.

Auton löytäminen puhelinsovelluksen kanssa oli helppoa. Auton ovet aukesivat samaisella puhelinsovelluksella ihan yhtä näppärästi.

Tämän jälkeen piti vielä syöttää oma koodi, jotta auton sai käyttöön. Kyseessä ei sitten muuten ole kosketusnäyttö 😉 Mitään käyttöohjeita en ollut lukenut, joten en heti tajunnut, miten koodin saa syötettyä. (Ei tosiaan näyttöä tökkimällä vaan sitä varten on sellanen kiekko penkkien välissä.)

Koodin syötettyäni matka alkoi. Bemari kulki nätisti ja aurinkoisena päivänä oli kiva ajella Helsingissä.

Etuna tavallisiin vuokra-autoihin verratuna on se, ettei autoa tarvitse noutaa mistään vuokraamosta. Auton voi ottaa käyttöön mistä vaan tietyn toiminta-alueen sisältä ja sen voi palauttaa halutessaan ihan eri paikkaan tuon kyseisen alueen sisällä.

Näin autottomana olen kiitollinen siitä, että palveluja tulee koko ajan lisää. Drive Now -autot on selkeästi tarkoitettu melko lyhyisiin matkoihin kaupungin sisällä.

Esimerkiksi pitkän junamatkan päätteeksi voi olla kiva ottaa auto alle ja mennä sillä viimeinen siirtymä. Tai jos hakee kauppakeskuksesta jotain suurta kannettavaa, niin auto voi silloin olla huomattavasti mukavampi kulkupeli kuin bussi tai juna.

Joko olet kokeillut yhteiskäyttöautoja?

Miten ajattelen rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta

Raha, politiikka ja uskonto. Kolme tabuaihetta, joista usein sanotaan, ettei niistä saisi puhua.

Kuka hyötyy siitä, ettei rahasta ole soveliasta puhua? Eivät ainakaan he, joilla on rahan kanssa hankalaa. Tai kuka tahansa meistä, joka voisi tehdä pieniä muutoksia rahankäyttöönsä ja tehdä siten elämästään hieman helpompaa.

Mun talous on nuorisojärjestöjen ja muiden toimijoiden verkosto, jonka tavoitteena on edistää nuorten talousosaamista ja ehkäistä talousongelmia. Mun talous kannustaa puhumaan rahasta ja rikkomaan siihen liittyviä ennakkokäsityksiä.

Siksipä tällä kertaa kerron, mitä ajattelen rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta.

Raha

Raha tarkoittaa ennen kaikkea vaihtoehtoja. Sitä, että voi tehdä itsenäisiä päätöksiä elämässään. Niitä voi tehdä myös ilman rahaa, mutta raha tekee sen helpommaksi.

Rahalla on välinearvoa. Sillä voi hankkia asioita ja sen voi laittamaan kasvamaan. Se ei ole itseisarvo eikä se ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.

On ollut hassua huomata, että rahaa pitää miettiä jonkun verran, jotta sitä ei tarvitse miettiä. Kun perustukset ovat kunnossa, eli oma talous on tasapainossa, niin rahaa tarvitsee miettiä loppujen lopuksi aika vähän.

Säästäminen

Säästäminen on aina ollut minulle melko luontevaa, mutta säästämisen kohteet ovat vaihdelleet vuosien varrella.

Opintojen alkuvaiheessa tärkein säästökohde oli matkustaminen.

Laskin kaiken sillä perusteella, montako reissupäivää tai majoitusyötä jollain hinnalla saisi. Yksi reissupäivä maksoi noin 30 euroa, joten budjetointi oli käytännössä vaihtokauppaa tämän hinnan perusteella.

Valitsenko 120 euroa maksavat saappaat vai neljä reissupäivää? Useimmiten valinta oli helppo, ja valitsin matkustamisen.

Tällä hetkellä säästän, jotta voin sijoittaa.

Sijoittaminen

Sijoittaminen on tapa kehittää itseäni, oppia maailmasta, ja saada raha tekemään töitä puolestani.

Sijoittamisen aikaansaamat tulovirrat tuovat pientä turvaa arkeen. Sijoittaminen mahdollistaa sen, että rahaa tulee tilille muualtakin kuin ansiotyöstä.

Kun aloitin sijoittamisen pian lukion jälkeen, oli jonkinlaisena epämääräisenä visiona maksaa sijoitusten tuotoilla maisteriopinnot ulkomailla. Tuo visio on ehtinyt muuttua ja tarkentua monta kertaa, mutta tärkeintä on, että aloitin.

Sijoitusstrategiaa voi hioa sitten matkan varrella.

Parempi vaihtoehto omistamiselle

Nykyään tuntuu jo ihan itsestäänselvyydeltä, että elokuvia voi katsoa Netflixin tai HBO:n kautta suoraan netistä. Ei tarvitse kävellä videovuokraamoon valitsemaan elokuvaa ja palauttamaan sitä seuraavana päivänä illalla seitsemään mennessä. Satoja elokuvia on tarjolla suoraan kotisohvalle.

Sama kuvio toistuu musiikin kuuntelussa. Spotify tarjoaa mahdollisuuden kuunnella tuhansia artisteja – ja onneksi aivan laillisesti. On helppo kuunnella uusia artisteja tai luukuttaa samoja vanhoja tuttuja pelkän kuukausimaksun hinnalla. Ei tarvitse enää miettiä, olisiko jonkun tietyn CD:n ostaminen hyvä valinta vai ei.

Miksi uuden kodin löytäminen vanhoille tavaroille on niin palkitsevaa?

Kun myin kotoa turhia tavaroita ja ostin saadulla rahoilla osakkeita, niin ihmettelin, miksi tavaroiden myyminen tuntui niin hyvältä. Varsinaisesti kovin koville tuntipalkoille en tuossa touhussa päässyt, joten yllätyin, miksi ilahduin jokaisesta uuden kodin löytäneestä tavarasta niin kovin.

Aluksi järkeilin asiaa niin, että onhan se tietysti parempi, että esimerkiksi hankkimani pentuaitaus siirtyy eteenpäin kun sitä ei meillä enää tarvita. Eihän pentuaitausta ole tarkoitettu kenenkään kellarin nurkkaan tyhjänpantiksi, vaan sen kuuluu olla käytössä ja hyödyksi jollekin.

Tämä ei kuitenkaan vielä riittänyt yksin syyksi. Lukemalla Rachel Botsmanin ja Roo Rogersin kirjan ‘What’s mine is yours – How collaborative consumption is changing the way we live’ ymmärsin paremmin, miksi vanhojen tavaroiden siirtäminen eteenpäin tuntui niin hyvältä.

Suurin osa jätteestä nimittäin syntyy tavaroiden valmistusvaiheessa. Kirjan mukaan vanhan sohvan kierrättäminen pitää noin 50 kiloa jätettä poissa kaatopaikalta, mutta ennen kaikkea se säästää noin 1500 kiloa jätettä joka syntyisi uuden sohvan valmistamisesta. Tuotteiden käyttöiän pidentäminen on ympäristön kannalta aivan avainasemassa.

Turhia tavaroita myymällä voi siis saada itselleen hieman lisätuloja, mutta ennen kaikkea ympäristö kiittää.

Säästöjä, tienestejä, yhteisöllisyyttä ja ekologisuutta

Botsmanin ja Rogersin mukaan ihmisten motiivit osallistua jakamistalouteen vaihtelevat. Osa haluaa säästää rahaa, osa taas tienata hieman extraa. Toisille on tärkeintä yhteisöllisyys ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Tärkeä osa monia jakamistalouden ilmiöitä on niiden käytön vaivattomuus arjen keskellä. Usein vasta viimeisimpänä motiivina on ympäristöystävällisyys, joka tulee mukana puoliksi vahingossa.

Kun koirani tuli minulle niin pentueen erään toisen pennun omistajat ehdottivat, että hankkisimme trimmerin yhdessä. Trimmeriä kun tarvitsee vain pari kertaa vuodessa ja hyvä trimmeri maksaa useita satoja euroja. Ensin olin vähän epäileväinen, sillä enhän tuntenut tätä toista perhettä erityisen hyvin. Mietin, olivatko he luotettavia ja saisimmeko trimmerivuorot sovittua helposti. Mitä jos yhteinen trimmeri tarkoittaisi vain enemmän vaivaa kuin säästöjä?

Päätin kuitenkin ottaa riskin, ja hankimme trimmerin yhdessä. Järjestely kannatti moneltakin kantilta. Trimmeriä tosiaan tarvitsee vain pari kertaa vuodessa, joten ainakin tälle trimmerille kertyy nyt vähän enemmän käyttökertoja. Yhdessä pystyimme hankkimaan hyvän trimmerin, jota on huomattavasti miellyttävämpi käyttää kuin huonoa sellaista.

Parasta trimmerin jakamisessa on kuitenkin se, että trimmerin vaihto tarjoaa hyvän syyn nähdä ja käydä yhdessä metsälenkillä. Koirat saavat tuttua leikkiseuraa ja me ihmiset voimme vaihtaa kokemuksia koira-arjen keskellä. Trimmerin lisäksi olemme vaihdelleet koiranhoitovuoroja, mikä sekin on kaikin puolin hyvä järjestely. Rahaa säästyy ja koirat pääsevät tuttuun paikkaan ja tuttujen ihmisten luo hoitoon. Tällaista arjenapua tuskin voi olla liikaa.

Onko aina pakko omistaa?

Jakamistalouden keskiössä on ajatus siitä, että kaikkea ei tarvitse omistaa. Tavaroiden omistamista tärkeämpää on niiden käyttömahdollisuus. Onko tarkoituksena omistaa joku tietty CD vai pikemminkin saada mahdollisuus kuunnella musiikkia? Onko jokaisen pakko omistaa oma auto (jotka muuten seisovat paikallaan 23 tuntia vuorokaudessa) vai onko olennaisempaa mahdollisuus käyttää autoa silloin kun sitä haluaa?

Siinä, että kaikkea ei ole pakko omistaa, on todella mukavia hyötyjä. Tavarat vaativat huoltamista ja säilytystä, mikä yleensä maksaa ja vaatii vaivannäköä. Joku saattaa nauttia auton korjaamisesta, mutta suurin osa todennäköisesti ei. Lisäksi rikkinäisillä tavaroilla on paha tapa jäädä nurkkaan lojumaan odottaen sitä jotain ihmeellistä päivää, jolloin niitä jaksaa alkaa korjata.

Käyttöoikeus omistamisen sijaan tarjoaa siis mahdollisuuden vapautua huollon ja säilytyksen aiheuttamasta vaivasta ja kuluista. Lisäksi käyttöoikeus maksaa vähemmän kuin tavaran hankkiminen kokonaan, joten maksuun uppoavat kustannukset ovat pienemmät. Moni haaveilee velattomasta asunnosta tai kesämökistä, mutta kun laskee omistamisen tuomat pääomakustannukset niin vuokraaminen saattaa alkaa tuntua hyvin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Kyse on tietysti omista valinnoista. Ottaako mieluummin 200 000 euron sijoitussalkun, joka tuottaa osinkoina 10 000 euroa vuodessa vai sitooko tuon 200 000 euroa kiinni kesämökkiin? Ei ole yhtä oikeaa tapaa, mutta vaikuttaa siltä, että nuoret ja nuorten aikuisten sukupolvet valitsevat käyttöoikeuden tuoman joustavuuden monessa asiassa.

Jakamistalouden tulevaisuus

Jakamistaloutta on pidetty pienen vähemmistön piiperryksenä ja marginaalisena osana taloutta. Majoituspalvelu AirBnB:n kaltaiset jätit kuitenkin osoittavat, että kyse on muustakin kuin täysin marginaalisesta ilmiöstä. Mitä enemmän ihmiset alkavat hyödyntää jakamistaloutta, niin sitä paremmaksi sen palvelumahdollisuudet kasvavat.

Monet jakamistalouden ilmiöt voivat toimia vain kriittisen massan saavutettuaan. Autojen yhteiskäyttömahdollisuus on houkuttelevaa vasta kun autoja on tarjolla riittävän lähellä ja kohtuullisin kustannuksin.

Lisäksi meillä ihmisillä on tapana seurata toistemme esimerkkiä niin hyvässä kuin pahassa. Ideat ja toimivat käytännöt leviävät kavereiden ja tuttavien avulla. Kun yksi uskaltaa kokeilla jotain uutta ja kertoo siitä ystävilleen, niin toimiville palveluille alkaa löytyä käyttäjiä ja kriittinen massa on mahdollista saavuttaa.

Eikö enää tarvitse säästää?


Takuusäätiön toimitusjohtaja Juha A. Pantzar oli tällä viikolla Radio Rockin Korporaation haastateltavana. Tuon puolen tunnin mittaisen pätkän voi kuunnella netistä.

Pantzar kertoi Takuusäätiön toiminnasta, suomalaisten veloista ja maksuongelmista sekä siitä miten lainanotto on muuttunut viime vuosikymmeninä.

Yksi hyvin kiinnostava toteamus Pantzarilta oli, miten luotot ovat korvanneet säästämisen.

“Aika monen perusidea on ylipäätänsä se, että jos sä tarvitset jotain hankintoja taikka muita vastaavia niin et sä suinkaan säästä niitä varten vaan että sitä varten on luotot olemassa.”

Onko tosiaan näin? Ei tarvitse enää säästää etukäteen kun lomamatkan tai ruokailuryhmän voi kuitata luotolla?

Missä vaiheessa rahankäyttö on kääntynyt näin päin?

Sehän on upea tunne, kun asettaa itselleen tavoitteen, tekee sen eteen määrätietoisesti töitä ja lopulta saavuttaa asettamansa tavoitteen. En ole kauheasti kokeillut, mutta en usko, että pikavippejä tai luottolimiittejä käyttämällä saa samaa fiilistä.

Ymmärrän hyvin, että aina asiat elämässä ei mene ihan putkeen. Sairastuminen, pitkittynyt työttömyys tai muut probleemat voivat sotkea kenen tahansa talouden. En todellakaan kuvittele itsekään olevani immuuni talousvaikeuksille. Huono tuuri voi iskeä koska vaan.

Vakituinen työpaikka ja säännöllinen kuukausipalkka synnyttävät helposti illuusion, että rahaa tulee tasaisesti tilille kuukaudesta toiseen. Työnantaja ei kuitenkaan maksa palkkaa montaakaan kuukautta, jos pidempiaikainen sairaus iskee. Kela toki auttaa eteenpäin, mutta olisihan nettotulojen tippuminen tonnilla kuussa iso muutos omaan talouteen.

Omasta vararahastosta ja työstä riippumattomista tuloista on tietysti iloa ja ne auttavat pienten ja ehkä keskisuurien töyssyjen yli. Todella pahalta päivältä eivät suojaa välttämättä nekään.

Kaikenlaisten oman talouden mustien joutsenten vuoksi haluan pitää säännölliset menot kohtuullisina. Tulojen ja menojen välissä on oltava riittävästi ilmaa, jotta on tilaa hengittää.

Minulta on kerran elämässäni loppuneet rahat yllättäen kesken. Vaikka tuosta on jo yli kymmenen vuotta, en halua tuntea sitä tunnetta enää koskaan uudestaan. Varmaankin siksi haluan säästää palkasta ja sijoittaa osakkeisiin.