Sunnuntaiajelu valkoisella Bemarilla

Tässä eräänä sunnuntaina pääsin vihdoin testaamaan Suomeen juuri lanseerattua Drive Now -palvelua.

Kyseinen yhteiskäyttöautojärjestelmä toimii jo täydellä teholla monessa eurooppalaisessa kaupungissa, etenkin BMW:n kotimaassa Saksassa.

Rekisteröidyin Drive Now -käyttäjäksi heti kun se oli mahdollista. Rekisteröitymisen yhteydessä käyttöön sai jonkun verran minuutteja, jotka piti tietty päästä testaamaan. Normaali hinta palvelulle on 0,57 euroa minuutilta.

Auton löytäminen puhelinsovelluksen kanssa oli helppoa. Auton ovet aukesivat samaisella puhelinsovelluksella ihan yhtä näppärästi.

Tämän jälkeen piti vielä syöttää oma koodi, jotta auton sai käyttöön. Kyseessä ei sitten muuten ole kosketusnäyttö 😉 Mitään käyttöohjeita en ollut lukenut, joten en heti tajunnut, miten koodin saa syötettyä. (Ei tosiaan näyttöä tökkimällä vaan sitä varten on sellanen kiekko penkkien välissä.)

Koodin syötettyäni matka alkoi. Bemari kulki nätisti ja aurinkoisena päivänä oli kiva ajella Helsingissä.

Etuna tavallisiin vuokra-autoihin verratuna on se, ettei autoa tarvitse noutaa mistään vuokraamosta. Auton voi ottaa käyttöön mistä vaan tietyn toiminta-alueen sisältä ja sen voi palauttaa halutessaan ihan eri paikkaan tuon kyseisen alueen sisällä.

Näin autottomana olen kiitollinen siitä, että palveluja tulee koko ajan lisää. Drive Now -autot on selkeästi tarkoitettu melko lyhyisiin matkoihin kaupungin sisällä.

Esimerkiksi pitkän junamatkan päätteeksi voi olla kiva ottaa auto alle ja mennä sillä viimeinen siirtymä. Tai jos hakee kauppakeskuksesta jotain suurta kannettavaa, niin auto voi silloin olla huomattavasti mukavampi kulkupeli kuin bussi tai juna.

Joko olet kokeillut yhteiskäyttöautoja?

Kolme asiaa jotka olisin toivonut tietäneeni sijoittamisesta kymmenen vuotta sitten

Ostin ensimmäisen kerran osuuksia osakerahastosta hieman yli kymmenen vuotta sitten. Ensimmäiset suorat osakesijoitukset puolestaan tein vajaat kahdeksan vuotta sitten.

Vaikka koenkin, että matkani sijoittajana on vasta aluillaan, niin jotain on tullut opittuakin. Kantapään kautta tietysti.

Mitä siis toivon, että olisin tiennyt kymmenen vuotta sitten?

Myy salkusta huonot pois, älä parhaita.

Olin osta ja pidä -sijoittaja ennen kuin edes tiesin koko termiä. Tarkoitukseni oli vaan ostaa osakkeita salkkuun ja antaa niiden kasvaa. Näin menikin monta vuotta.

Pari myyntiä menin kuitenkin tekemään ja tein oikein klassisen aloittelijamogan:

Myin salkusta parhaat yhtiöt pois.

Onnittelin itseäni hienoista tuotoista, vaikka juuri mitään typerämpää sijoittaja ei voi tehdä. Nimittäin jos aina myy parhaat yhtiöt pois niin mistä se salkku sitten lopulta koostuu? Niistä surkimuksista tietysti.

Mitä opin?

Mitään ei pidä myydä salkusta pois vain sen takia, että osakkeen hinta on noussut. Siihen nousuun voi olla erittäin hyvä ja looginen syy, eli se että kyseessä on erinomaista tulosta tekevä yhtiö, joten sellaiset kannattaa pitää salkussa jatkossakin.

Mieti kahdesti (ja kolmesti ja neljästi!) ennen kuin myyt laatuosakkeita pois salkusta.

Etsi edullisia sijoitustuotteita.

Ensimmäinen rahasto, johon sijoitin, oli tietysti tyypillinen osakerahasto korkeilla kahden prosentin kuluilla.

Enpä silloin tiennyt paremmasta enkä todellakaan kadu sitä, että ylipäänsä aloitin sijoittamisen. Nykyään vaan tarkastelen kuluja huomattavasti tarkemmin.

Matalakuluisena rahastona voinee pitää rahastoa, jonka kulut ovat siinä puolen prosentin tietämillä tai mielellään tietysti vähemmän. Kulut ovat aina pois sijoittajan saamista tuotoista.

Arvosta pieniäkin sijoitussummia.

Pienillä summilla oikeasti on väliä. Sitä on vaan vaikea uskoa, kun moneen vuoteen salkussa ei välttämättä tapahdu juuri mitään. Pörssin liikkeiden mukaan takapakkiakin saattaa aivan hyvin tulla. Tällöin pitää vaan sitkeästi jaksaa sijoittaa.

Kiinnostukseni sijoittamiseen on ollut aika aaltoilevaa. Joskus kiinnostaa enemmän, joskus vähemmän. Eikä sijoittamisen tarvitsekaan kiinnostaa jatkuvasti, jos sitä ei tee ammatikseen.

Tällöin yksi vaihtoehto on automatisoida sijoitukset.

Nuo ensimmäiset rahastosijoitukset, jotka tein, menivät automaattisesti tililtä kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Koska summa oli aika pieni enkä ollut sijoituksista silloin kovin kiinnostunut, niin annoin sopimuksen vaan olla.

Tämä johti lopulta hyvään lopputulokseen, mutta pääosin se oli kyllä tuurin ansiosta. En enää halua jättää sijoituksiani hyvän tuurin varaan.

Näistä kolmesta oppitunnista viisastuneena jatkan matkaani sijoittajana. Hieman uteliaani pohdin jo, mitä mahdan seuraavan kymmenen vuoden aikana oppia.

Pysy kyydissä niin pääset perille

Kello on 5.35 aamulla eikä asemalla ole vielä ketään.

Kaivan repusta omenan, haukkaan siitä palasen ja katselen raiteita. Taksi kaartaa pihaan ja tuo asiakkaansa juna-asemalle.

Pian kuulutetaan, että Helsinkiin menevä juna saapuu raiteelle yksi. Naurahdan itsekseni, sillä ihan kuin saapuvalla junalla olisi joitain muita vaihtoehtoja raiteiden osalta.

Konduktööri tarkastaa lipun, jonka ostin netistä viikkoja ellen peräti kuukausia aiemmin. Junalipun ostossa ja sijoittamisessa aika on rahaa.

Nappaamalla säästölipun voi junamatkan hinnassa säästää ainakin puolet. Se vaan vaatii hieman ennakointia, eli on tiedettävä minne haluaa mennä ja milloin.

Samoin osakesäästämisessä osakkeen hintaan on hyvä kiinnittää huomiota. Hinnat vaihtelevat päivittäin, joten on tiedettävä, mitä haluaa ostaa ja mihin hintaan.

Junassa käyn hakemassa ravintolavaunusta kahvin ja istun paikalleni syömään eväitä. Itsetehty eväsleipä maistuu hyvältä eikä maksa paljoa.

Samaan tapaan sijoitussalkun rakentaminen ihan itse on usein paras vaihtoehto. Sijoittajat tyypillisesti maksavat ihan liikaa kuluja ja näin menettävät ison osan tuotosta. Kallis hinta ei takaa hyvää ratkaisua.

Toisaalta taas ihan kaikesta ei jaksa nipottaa. Ravintolavaunusta hakemani kahvi maistuu aamutuimaan taivaalliselta (enkä edes pidä suodatinkahvista!), joten se on ehdottomasti maksamani kolmen euron arvoinen.

Sijoitussalkkuni olen rakentanut saman filosofian pohjalta. Pääosin suosin suoria osakesijoituksia ja matalakuluisia osakeindeksirahastoja, mutta lisämausteeksi salkkuun olen myös sallinut yhtä tai kahta kalliimpaa vaihtoehtoa. Ihan kaikesta ei ole pakko pihistää.

Juna jatkaa matkaa kohti etelää. Pysähdymme asemilla, ihmisiä tulee kyytiin ja ihmisiä jää pois. Joku vaihtaa kulkuneuvoa tai lähtee junalla aivan toiseen suuntaan.

Pysyn kyydissä, sillä haluan päästä perille. Olen päättänyt mihin haluan mennä, joten ei ole mitään syytä lähteä seuraamaan muita heidän päätöksissään.

Suurimmalle osalle tämä on aivan selvää junalla matkustaessa, mutta sijoittaessa se ei olekaan niin helppoa.

Suurten kulujen lisäksi laumakäyttäytyminen on yksi sijoittajien tyypillisistä virheistä. Ostetaan kun muut ostavat ja myydään kun muut myyvät. Lähdetään paniikkiin mukaan ihan yhtä lailla kuin euforiaankin.

Sijoittajan on pystyttävä toimimaan itsenäisesti, jotta voi menestyä. Seuraamalla muita ja hyppimällä holtittomasti markkinoille ja takaisin tuskin saavuttaa kummoisia tuloksia.

***

Osakesijoittamisesta tulee päivä päivältä trendikkäämpää. Rahaa virtaa markkinoille.

Toisaalta haluan olla innoissani jokaisesta uudesta sijoittajasta. Osakesijoittaminen on hieno harrastus ja hyvin rakennetusta sijoitussalkusta on omistajalleen paljon iloa.

Toisaalta taas pelkään pahinta. Markkinoille rynnätään suuren innostuksen vallatessa ja nousumarkkinoilla voittojen tekeminen on lapsellisen helppoa. On melkein sama, mitä ostaa, kun kaikki tuntuu nousevan.

Puhtaasti käytännön tasolla osakkeen ostaminen ei ole sen vaikeampaa kuin junalipun ostaminen netistä. Sen sijaan pitkäjänteisen menestyksen saavuttaminen sijoittajana ei taidakaan olla ihan niin yksinkertaista.

Miten ajattelen rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta

Raha, politiikka ja uskonto. Kolme tabuaihetta, joista usein sanotaan, ettei niistä saisi puhua.

Kuka hyötyy siitä, ettei rahasta ole soveliasta puhua? Eivät ainakaan he, joilla on rahan kanssa hankalaa. Tai kuka tahansa meistä, joka voisi tehdä pieniä muutoksia rahankäyttöönsä ja tehdä siten elämästään hieman helpompaa.

Mun talous on nuorisojärjestöjen ja muiden toimijoiden verkosto, jonka tavoitteena on edistää nuorten talousosaamista ja ehkäistä talousongelmia. Mun talous kannustaa puhumaan rahasta ja rikkomaan siihen liittyviä ennakkokäsityksiä.

Siksipä tällä kertaa kerron, mitä ajattelen rahasta, säästämisestä ja sijoittamisesta.

Raha

Raha tarkoittaa ennen kaikkea vaihtoehtoja. Sitä, että voi tehdä itsenäisiä päätöksiä elämässään. Niitä voi tehdä myös ilman rahaa, mutta raha tekee sen helpommaksi.

Rahalla on välinearvoa. Sillä voi hankkia asioita ja sen voi laittamaan kasvamaan. Se ei ole itseisarvo eikä se ei tee kenestäkään sen parempaa tai huonompaa ihmistä.

On ollut hassua huomata, että rahaa pitää miettiä jonkun verran, jotta sitä ei tarvitse miettiä. Kun perustukset ovat kunnossa, eli oma talous on tasapainossa, niin rahaa tarvitsee miettiä loppujen lopuksi aika vähän.

Säästäminen

Säästäminen on aina ollut minulle melko luontevaa, mutta säästämisen kohteet ovat vaihdelleet vuosien varrella.

Opintojen alkuvaiheessa tärkein säästökohde oli matkustaminen.

Laskin kaiken sillä perusteella, montako reissupäivää tai majoitusyötä jollain hinnalla saisi. Yksi reissupäivä maksoi noin 30 euroa, joten budjetointi oli käytännössä vaihtokauppaa tämän hinnan perusteella.

Valitsenko 120 euroa maksavat saappaat vai neljä reissupäivää? Useimmiten valinta oli helppo, ja valitsin matkustamisen.

Tällä hetkellä säästän, jotta voin sijoittaa.

Sijoittaminen

Sijoittaminen on tapa kehittää itseäni, oppia maailmasta, ja saada raha tekemään töitä puolestani.

Sijoittamisen aikaansaamat tulovirrat tuovat pientä turvaa arkeen. Sijoittaminen mahdollistaa sen, että rahaa tulee tilille muualtakin kuin ansiotyöstä.

Kun aloitin sijoittamisen pian lukion jälkeen, oli jonkinlaisena epämääräisenä visiona maksaa sijoitusten tuotoilla maisteriopinnot ulkomailla. Tuo visio on ehtinyt muuttua ja tarkentua monta kertaa, mutta tärkeintä on, että aloitin.

Sijoitusstrategiaa voi hioa sitten matkan varrella.

Pieniä tekoja ison planeetan hyväksi

Joskus yksi uutinen vaikuttaa yllättävän paljon. Pieni tiedonjyvänen laittaa liikkeelle tapahtumien sarjan, jossa pienet teot seuraavat toisiaan dominopalikoiden tavoin. Kun kaataa yhden ja toisenkin, niin vauhti vaan kiihtyy.

Yle uutisoi pari viikkoa sitten muovin lajittelusta. En ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota muutoksiin kierrätyksessä ja siihen, että Suomessa on tosiaan alettu kerätä muovia erikseen.

Ylen juttu muovin lajittelusta sai minut vakuuttuneeksi, että muovin kierrättäminen voi olla sekä fiksua että helppoa. Pikaisella nettihaulla löysin lähimmän keräyspaikan muoville. Sinne saan vietyä muovit vaikka koiran kanssa ulkoillessa.

Kotona järjestin muoville kierrätyspisteen tiskialtaan alla olevaan kaappiin. Laitoin ison paperikassin sisään muovipussin, johon kerään tyhjät ruoka- ja juomapakkaukset, tyhjät pesuaine- ja shampoopullot sekä käytetyt muovikääreet.

Kun pussi on täynnä, nappaan sen mukaan, vien lajittelupaikkaan, ja laitan sitten paperikassin sisään uuden muovikassin muovijätteelle. (Iso paperikassi ei siis kulje mihinkään, se vaan pitää kierrätysmuovit paremmin paikoillaan.)

Aloitettuani muovin kierrätyksen huomasin nopeasti, että valta osa taloudessani kertyvästä jätteestä on muovia. Kun erikseen kierrätykseen menee jo paperi, pahvi, lasi, metalli ja biojäte, niin sekäjätteeseen meneviin roskispusseihin on kertynyt lähinnä muovia.

Pian muovin kierrätyksen aloittamisen jälkeen huomasin Hesarissa jutun kauppatieteiden opiskelijasta, Otsosta, joka välttää muovia ja pakkausjätettä ylipäänsä.

Mitä jos tätä määrää muovia ei edes hankkisi kotiinsa?

Näin voi tosiaan tehdä.

Otson pitämän Get Wasteless -blogin lisäksi maailmalta löytyy hyvä määrä englanninkielisiä zero waste -blogeja. Näitä ovat esimerkiksi Zero Waste Home ja Trash is for Tossers.

Zero waste -idea perustuu siihen, ettei hankita mitään, mistä tulisi ylimääräistä jätettä. Kaikki joko käytetään tai kierrätetään eikä ylimääräisiä muovipakkauksia tarvita.

Näistä inspiroituneena satuin katsomaan Netflixistä vielä pari aiheeseen liittyvää dokumenttia.

A Plastic Ocean on surullinen kuvaus meren tilasta. Valtameret ovat täynnä muovia, joka ei sinne todellakaan kuulu. Muovi ajautuu valaiden, lintujen ja muiden eläinten vatsoihin, ja pahimmassa tapauksessa jopa tappaa ne.

Niin surullista ja niin turhaa. Me emme tarvitse tätä kaikkea muovia mihinkään eikä sen todellakaan pitäisi päätyä valtameriin, eläinten vatsoihin ja muualle luontoon.

A Plastic Ocean -dokumentissa kerrotaan onneksi myös yrityksistä tehdä asialle jotain. Esimerkiksi The Plastic Bank -järjestö kannustaa heikossa asemassa olevia ihmisiä keräämään muovia, sillä sitä vastaan saa rahaa tai muita hyötyjä kuten mahdollisuuden ladata puhelimensa.

Näin muovia saadaan kerättyä ennen kuin se päätyy mereen, alueella asuvat ihmiset voivat tienata rahaa, ja kerätty muovi käytetään uudelleen. Vastuullisiksi profiloituvat yritykset voivat ostaa tätä social plastic -nimellä kulkevaa muovia. Esimerkiksi yhdysvaltalainen Norton Point -yritys tekee siitä aurinkolaseja.

Jatkan siis muovin kierrättämistä, mutta zero waste -blogien avulla etsin myös tapoja vähentää jätettä omassa taloudessani.

Mikä hienointa, niin useimmiten kun vähentää syntyvää jätettä niin myös tilille jää enemmän euroja.

Klassinen win win -tilanne.