Luettua: The Best Investment Writing (ed. Meb Faber)

Kun huomasin, että yhdysvaltalaiselta sijoittajalta Meb Faberilta on tulossa uusi kirja, pyysin saman tien kustantajalta arvostelukappaleen. Faberin viimeisin teos, The Best Investment Writing – Selected Writing from Leading Investors and Authors, on kokoelma kokeneiden sijoittajien kirjoituksia.

Aiheina ovat erilaiset sijoitusstrategiat, markkinoiden ja arvostustasojen seuraaminen ja arviointi sekä sijoittajien käyttäytyminen ja varallisuuden hoito. Aiheita on siis otettu mukaan varsin laajalla skaalalla.

Kirjoittajien joukosta selkeiksi suosikeiksini nousivat Ben Carlson ja Michael Kitces.

Ben Carlson pitää A Wealth of Common Sense -nimistä blogia, jossa hän käsittelee varallisuudenhoitoon, eläkesäästämiseen ja sijoittamiseen liittyviä teemoja. Meb Faberin editoimassa kirjassa on Carlsonilla kirjoitus, jossa hän listaa 20 sääntöä oman talouden hoitoon.

Pidän Carlsonin selkeästä ja maanläheisestä tyylistä. Carlsonin ohjeita ovat muun muassa:

  • sääntö numero 1: Hyvätuloisuus ja varallisuus eivät ole sama asia. Korkea palkka ei välttämättä tarkoita rikkautta, eikä matala palkka välttämättä tarkoita köyhyyttä. Se, mikä merkitsee, on kuinka paljon tuloistaan pystyy säästämään.
  • sääntö numero 6: Jos haluaa ymmärtää omia prioriteettejaan, on katsottava, mihin rahaa kuluu joka kuukausi. Jotta oma talous toimii, on ymmärrättävä, mihin rahaa menee kuukaudesta toiseen. Tavoitteena on käyttää rahaa niihin asioihin, joita arvostaa mutta säästää kaikesta muusta.
  • sääntö numero 15: Tavaroiden ostaminen ei tee onnelliseksi pitkällä aikavälillä. Uusien tavaroiden hankkimisesta voi tulla hetkellisesti iloiseksi, mutta sen vaikutus jää lyhyeksi.

Loput Carlsonin säännöt löytyvät täältä: 20 Rules of personal finance.

Toiseksi suosiksi nousi Michael Kitces, jonka nelivaiheisesta mallista eläkesäästöihin kirjoitin jo elokuun alkupuolella.

Michael Kitcesin nelivaiheinen malli eläkesäästöihin: ansaitse, säästä, sijoita ja suojaa.

Kuten näistä kahdesta nostosta voi päätellä, niin kirjassa mielenkiintoisimpina pidin oman talouden hallintaa ja pitkän aikavälin säästämistä ja sijoittamista koskevia kirjoituksia.

En taida kovin helposti innostua monimutkaisista sijoitusstrategioista tai niiden yksityiskohtien loputtomasta viilaamisesta.

The Best Invesment Writing -kirjassa on siis kiinnostavia ja hyödyllisiä kirjoituksia, mutta kokonaisuutena se on valitettavan epätasainen. Varsinainen punainen lanka tai kirjaa eteenpäinvievä sanoma uupuu.

Lukukokemuksena se muistuttaa enemmän lehden kuin kirjan lukemista. Siitä voi valikoiden mielenkiintoisimmat osiot ja lukea ne.

Erinomaisen toimitusjohtajan tunnusmerkit

Kirjoitus sisältää *-merkityn affiliate-linkin.

Osakeyhtiöitä analysoitaessa puhutaan usein siitä, että yhtiöllä pitää olla pätevä ja osaava johto. Mutta mitä hyvä johto käytännössä tarkoittaa?

William N. Thorndiken kirja Outsiders – Eight Unconvetional CEOs and Their Radically Rational Blueprint for Success* vastaa tähän kysymykseen kahdeksan case-esimerkin avulla. Thorndike tiiminsä kanssa on valinnut analysoitavaksi kahdeksan toimitusjohtajaa, jotka ovat kasvattaneet yhtiönsä arvoa osakkeenomistajille merkittävästi verrokkejaan paremmin.

Kirjaan mukaan valitut toimitusjohtajat ovat Tom Murphy (Capital Cities Broadcasting), Henry Singleton (Teledyne), Bill Anders (General Dynamics), John Malone (TCI), Katharine Graham (The Washington Post Company), Bill Stiritz (Ralston Purina), Dick Smith (General Cinema) ja Warren Buffett (Berkshire Hathaway).

Minuun vetoaa kovasti näiden toimitusjohtajien tyyli itsenäisinä ja analyyttisina ajattelijoina. He eivät kumarra Wall Streetin suuntaan eivätkä pyytele anteeksi omintakeista tyyliään. Toisinaan menee vuosikymmeniä ennen kuin muut ymmärtävät heidän taktiikkansa ja alkavat kopioida sitä – usein tietysti liian myöhään.

Kirjan toimitusjohtajat keskittyvät olennaiseen. Turhat toiminnot myydään pois ja uusia hankintoja tehdään harkiten. Tom Murphyn sanoin ”tavoitteena ei ole pisin juna, vaan saapua asemalle ensimmäisenä käyttäen vähiten polttoainetta”.

Kaikkia kirjan toimitusjohtajia yhdistää se, että heidän mukaan toimitusjohtajan tärkein tehtävä on pääoman allokointi. Onnistuakseen tässä tehtävässä toimitusjohtajan on jaettava muulle johdolle mahdollisimman paljon vastuuta operatiivisesta toiminnasta. Kun muilla johtajilla on laajat toimintavaltuudet, jää toimitusjohtajalle aikaa keskittyä yhtiön kannalta kaikista keskeisimpiin kysymyksiin.

Capital Cities -yhtiötä johtaneen Tom Murphyn käsitys pääoman allokoinnista poikkesi hyvin pitkälti muista alan toimitusjohtajista. Murphyn strategiaan eivät juurikaan kuuluneet hajauttaminen, suuret osingot tai osakeannit. Sen sijaan hän käytti aktiivisesti velkavipua, osti usein takaisin yhtiön osakkeita ja teki suuria hankintoja erittäin harkitusti ja harvakseltaan.

Thorndike toteaa useasti, ettei ole mitään yhtä tiettyä strategiaa jota aina tulisi noudattaa. Oikeat toimenpiteet riippuvat tilanteesta. Esimerkiksi omien osakkeiden osto nähdään pääosin myönteisenä asiana, mutta sekin riippuu markkinatilanteesta ja osakkeen hinnasta suhteessa osakkeen arvoon.

Lisäksi kirjassa muistutetaan, miten on vähintään yhtä tärkeää päättää mitä ei tee verrattuna siihen mitä tekee. On tärkeää hankkitua eroon huonosti tuottavista toiminnoista, jotta yhtiö voi keskittyä täysillä niihin asioihin jotka toimivat.

Kuten Warren Buffett on todennut Berkshire Hathawayn tekstiilituotannon lopettamisesta: ”jos löytää itsensä vuotavasta aluksesta, on todennäköisesti parempi vaihtaa alusta kuin käyttää kaikki energia vuotojen paikkaamiseen”.

Buffettin sijoitusstrategian tunnusmerkit ovat vähäinen hajautus ja erittäin pitkä sijoitushorisontti. Hajauttamista ajatellaan usein suojana sijoittamisen riskejä vastaan. Buffettin mukaan sijoitussalkun omistusten melko vähäinen määrä voi kuitenkin toimia paremmin kahdesta syystä. Ensinnäkin sijoittajan on perehdyttävä erittäin tarkkaan sijoittamiinsa yrityksiin ja toiseksi sijoittajan on oltava hyvin varma sijoituksensa kannattavuudesta ryhtyäkseen siihen.

Ei tietenkään ole viisasta ostaa vain yhtä tai kahta osaketta, mutta Buffettin kommenttia hajauttamisesta kannattaa hieman miettiä. Laajasta hajautuksesta voi helposti tulla takaportti lepsuille sijoituspäätöksille. Jos pelissä ei ole kovin suuri osa salkusta, niin sijoitus ei tunnu kovin riskiseltä. Entä sitten jos koko salkku on täynnä näitä lepsujen analyysien sijoituksia?

Thorndiken kirja korostaa olennaiseen keskittymistä sekä itsenäistä ajattelua muiden mielipiteistä välittämättä. Lisäksi kirjassa toistuu ajatus siitä, että hyviä mahdollisuuksia kannattaa odottaa kärsivällisesti ja kun sellainen osuu kohdalle on toimittava määrätietoisesti. Kun palaset osuvat riittävän hyvin kohdalleen, on ihan oikein pelata isoilla panoksilla.